skip to main |
skip to sidebar
Minulla on aina ollut suuria ongelmia vaatteiden kanssa. Olen paitsi pyöreä, myös 180-senttinen, minkä vuoksi vaatteet ovat aina olleet joko liian lyhyitä tai tiukkoja minulle. Housujen vyötäröt ovat olleet liian matalia (lahkeen pituuksista puhumattakaan) ja paidat ovat jatkuvasti liian lyhyitä ja väärän mallisia. Zizzi on ollut vaatekauppana poikkeus tässä, mutta ketjun kauppoja on vaikea löytää (vaikka huraa, sellainen on Jyväskylässäkin), vaatteet ovat melko kalliita opiskelijabudjetille eivätkä ne aina ole ihan omaa tyyliäni.
Nyt vasta alan hahmottaa, ettei vika välttämättä ole ollut ruumiinrakenteessani, vaan vaatteissa, joita olen katsellut. On tietenkin ihan ymmärrettävää, että massatuotantoon menevät vaatteet sopivat useimmille kuluttajista ja oma vikani on ollut ennemminkin se, että olen aina ajatellut, että minun on kuuluttava siihen samaan joukkoon kaikkien muiden kanssa.
Ehkä tässä(kin) on kyse jostain aikuistumispiirteestä: alan hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, eikä minulla ole enää niin suurta tarvetta olla samanlainen kuin muut.
No, koko tämän jutun pointti on se, että olen tainnut löytää ratkaisun kaikkiin (vaatetus)ongelmiini: Joka tyypin kaavakirjan. Varasin sen kirjastosta ja hain sen päivällä luettavaksi, mutta 15 minuutin kuluttua totesin, että kirja on niin mahtava kaikin puolin, että se on syytä hankkia ihan omaksi. Siis mars kirjakauppaan, josta löytyi kirjaa hyllystä yksi kappale (kakkososaa olisi ollut useampikin, mutta halusin juuri tämän ensimmäisen), hinta jossain 35 euron tuntumassa (vähän reilunlaisesti opiskelijabudjetille, mutta veikkaan, että se tulee olemaan sen arvoinen). Kirjan pointti on se, että kaavat tehdään ottaen mitat juuri itsestä ja että mittojen ei tarvitse olla minkään taulukon mukaisia.
Kirjassa on perusohjeet leveille ja suorille housuille, hameelle, trikoovaatteille, huppareille ja yläosille yleensä. Näistä sitten löytyy erilaisia variantteja ja kirjan lopussa on kaava-arkit perusvaatteille. Ohjeet tuntuvat hyvin havainnollisilta ja kirja on myös sangen kaunis asettelultaan.
Jossain sängyn alla lojuu edelleen muovikassissa verokangas, jonka talvella ostin kotihousuja varten. Totesin, että kuviointi on turhan villi housuiksi, mutta hameessa se voisi vielä toimia. Voi siis olla, että aloitan ompeluhommat viikonloppuna.
Viikonloppuna olisi myös kädentaitomessut. Aina sieltä jotain mukaan tarttuu, vaikka siellä ei kauaa viihtyisikään. Tällä hetkellä minua kiinnostaa aika paljon kirjansitomis- ja koruntekemisvälineistö. Kevään Ihana-lehdessä oli ihan mahtavia sormusideoita, joita tekisi mieli alkaa näperrellä... Ja sitten olisi kesken vielä yksi kirjansitomisprojekti, josta kerron enemmän, kunhan siinä on jotain kerrottavaa. Odotan Sinellistä valtavaa pakettia kaikenlaista (mm. skräppäyspaperia ja kukkaronkehyksiä). Kunhan sen saan, en varmaan poistu kotoa useaan päivään.
Kevät ja rakkaus saa pään sekaisin eikä mihinkään järkevään (onko bloggaus sitä?) jää aikaan. Paitsi keksien leipomiseen.
Kirja: Eno Raud: Metsäveljet
Tämä nyt on se niin kutsuttu hiihtolomaviikko, myös opetustaukoviikkona tunnettu. Onko minulla opiskelutauko? Viikon sisällä kolme tenttiä ja yksi tärkeä puhe-esitys ei ihan tunnu siltä. Informaatiota, kaavakuvia ja termejä vilisee silmissä ja valuu ulos sekä korvista että nenästä.
Samalla vaivaa en osaa yhtään mitään -kausi. Yritin (taas) virkata pitkään himoitsemiani kukkakynsikkäitä, mutta niiden ohje taitaa vain yksinkertaisesti olla liian vaikea tällä hetkellä. Olen sitten suruissani neulonut aina oikein -tyylillä tiskirättejä. Anne kävi eilen kylässä ja toi tuliaisiksi ihanaa Teeteen Aurea-lankaa, joka on ehkä maailman pehmeintä ja muutenkin ihanaa; teen siitä jonkinlaiset kevätkämmekkäät, jotka kädessä on hyvä istua koneen ääressä näpyttämässä gradua ja ties mitä. Anne puhui myös isoäidin neliöistä ja Novitan iso raita -langasta. Syntyi himo.
Mutta kunhan nyt saisin opiskeltua ja sitten vasta miettisin käsitöitä. Onnistuuko? Ei. Mutta aina voi yrittää.
Ja vielä syytä huomauttaa, että sain vihdoin luotua Facebookiin tapahtuman tämän kevään neulegraffititempaukselle. Toivottavasti siihen ilmoittautuisi vähintään yhtä paljon sakkia kuin viime vuonna (jolloin osallistujalistassa oli mm. Anu Harkki - hui). Juttu on samaan aikaan kuin Jyväskylän kädentaitomessut. Siitä tulee hauska päivä.
Kirja: Günter Grass: Peltirumpu
Luennoitsija on sairaana, joten kyyhötän kotona väsyneenä viikonlopun jäljiltä. Olin perjantain, lauantain ja sunnuntaina kansalaisopiston belgialaisen kirjansidonnan kurssilla, ja nyt olen virallisesti rakastunut. Mikäs sen parempaa kirjanörtille, kuin omien kirjojen tekeminen. Lisäksi paperin ja pahvin kanssa puuhastelu on ihan suunnattoman hauskaa - ehkä on hyvä saada vähän taukoa lankamaailmaan. Eilen sain ensimmäisen kirjan valmiiksi, tänään toisen.
Ekan kirjan päällystin Jane Austenin Pride and Prejudicen pokkariversion sivuilla. Päälle tuli vielä lakka, ettei muste liikaa leviäisi ja paperi kestäisi. Kokonaisuudesta tuli jotenkin häslätyn näköinen, mutta eiköhän sitä johonkin voi käyttää. Kansien päällystämisen ja vihkojen valmistamisen jälkeen kannet kasattiin, minkä jälkeen vihkot ommeltiin niihin kiinni.
Kakkoskirjan kannet tein jostain kirjaston poistomyynnistä löydetyn H. C. Andersenin Villijoutsenten kansista. Näitä en lakannut, vaan päällystin renessanssivahalla, joka oli aika ihmeellistä tavaraa.
Vielä olisi kauhea määrä materiaalia ainakin neljää pikkukirjaa varten ja haluttaisi tehdä myös itse skräppäysalbumi.
Kun kerran oli kamera kädessä, näpsytin sitten kuvat kolmesta näillä näkymin ikuisuusprojektista, koska en jaksa keskittyä vain yhteen asiaan.
Nallen Marjaretkestä tulee jonkun lajikkeen pipo, jonka kaveriksi ajattelin tehdä kynsikkäät. Olisi hyvä saada tämä valmiiksi esim. ennen kesäkuuta.
Tästä pitäisi tulla superlämmin ja superpehmeä luisteluhuivi 8-9 puikoilla. Tälläkin siis olisi vähän kiire, ellen halua siirtyä rullaluisteluun. Näin ison neuleen tekeminen on muuten eri hyvää itseterapiaa jostain syystä.
Tämä sukkapari on ollut kesken varmaan lokakuusta asti. Tuo valmis kappalekin on liian pitkä kärjestä, pitäisi purkaa sitä vähän ja päätellä aiemmin, että mahtuisivat kenkiin sisälle.Nyt on kauhean vaikea päättää, mistä jatkaisin. Tekisi mieli vaan pakertaa noiden kirjojen kimpussa, mutta olisi sitä maailmassa muutakin. Kuulemma. Epäilen vähän.
Maailmassani on tällä hetkellä hyvin vähän ahdistavampia asioita kuin tämä pino.
Yritän muistaa huutaa itselleni, että muista, rakastat kirjoja ja lukemista. Ei se kuitenkaan tunnu auttavan.
Kävelin eilen liian kylmässä liian kauan liian vähissä vaatteissa, mutta flunssan sijasta taisin saada pahan mielen. Siitä asti olen nimittäin nähnyt lähinnä asioiden huonot puolet eikä mikään hyvän olon puuska kestä paria minuuttia kauempaa. Blogivihamielisyyskin iskee: lukeeko tätä edes kukaan? Kaipaan ajatustenlukijaa, joka ilmestyy ovelleni ja sanoo, että olen ihan hyvä tällaisena ja että selviän vielä kaikesta.
Ja tämä kaikki on selvä merkki siitä, että on syytä painua takaisin peiton alle eskapismikirja kourassa ja silmätä maailmaa uudestaan, kun olen väsähtänyt ahdistumiseen.
Nyt tiedän, mitä syön aamiaiseksi koko lopun elämääni: mysliä! Itse tehtyä, tietenkin.
Tein seoksen näistä:
8dl kaurahiutaleita
n. 1dl erilaisia leseitä
2dl auringonkukan siemeniä
n. 0,5dl seesamin siemeniä
1dl rypsiöljyä
3rkl hunajaa
erilaisia pähkinöitä (tässä cashew- ja hasselpähkinöitä ja kuorellisia manteleita)
kuivattuja hedelmiä (tässä rusinoita, banaania, aprikoosia ja omenaa)
Sekoitin kulhossa hiutaleet, leseet, siemenet ja rouhitut pähkinät ja kaadoin seokseen kuumennetun hunajaöljyn. Sitten sekoittelin, kunnes öljy oli kunnolla imeytynyt ympäriinsä, leivitin seoksen pellille ja paistoin 175°C 15 minuutin ajan välillä sekoitellen.
Jäähtymisen jälkeen pilkoin mukaan hedelmät, sekoitin taas ja maistoin. Varsinkin banaani ja aprikoosi toimi tosi hyvin tässä, ei tarvinnut muuta makeuttajaa enää hunajan lisäksi. Ostin kaikki myslin "lisukkeet" Punnitse&Säästä:stä, joka on siitä loisto kauppa, että siellä on ihan kaikkea. Ensi kerralla taidan kokeilla marjamysliä: kuivattuja mansikoita, mustikoita ja karpaloa!
