Onni ja autuus

Maailma on hyvä paikka silloin, kun samaan päivään kuuluu karkki professorilta, pulkkamäki (ja mustelmat takamuksessa), hyvä ystävä ja kakkupala.

Neljä yötä jouluun

Kirja: Margaret Atwood: Oryx ja Crake

Sain tänään Annelta elämäni ensimmäisen joulukukan. Tuli aika jännä olo. Sitä paitsi kukka on sangen kaunis, eikä edes paleltunut ulkona.


Koska Anne on maailman parhaasta päästä, tein hänelle joululahjan. Oikeanlaisen kupin löytäminen kirpputorilta oli yllättävän hankalaa, mutta lopputulos oli oikeastaan ihan hyvä. Ja ehkä jopa ihan käyttökelpoinen!



Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen on oikeastaan jouluinen olo. Epäilemättä oleellinen osasyy löytyy kolmesta pikkukissasta, jotka viettävät ensimmäistä joulua perheen kanssa.



Jopa oma hölmö pajukuusi valoineen näyttää melkein kivalta.



Vielä olisi yksi kokonaispäivä jäljellä ennen joulun viettoon lähtemistä. Taidan loppupäivän viettää tehokkaasti neuloen ja katsoen muumeja.

Olisikohan jo aika?

Tässä suorastaan alkaa hävettää, etten ole muistanut (lue: jaksanut) päivittää blogia sataan vuoteen. Venyvät kesälomat ovat pahasta, mutta hyvin välttämättömiä.

Joululahjoista ei saa vielä laittaa kuvia, koska niiden koko idea menisi pilalle; mutta yksi amigurumipöllö on jo annettu omistajalleen. Olipa ensimmäinen kerta, kun amigurumia kokeilin, mutta jostain syystä se jopa näyttää ihan siltä, miltä pitäisi.


Työn alla on vielä ainakin sukat, pipo, revontulihuivi ja hirveä määrä punomista. Opettelen myös kauheasti huovuttamista, mutta tähän mennessä olen lähinnä saanut hirveän määrän reikiä sormiin.

Tilanne vaatii suklaata.

Musiikki: OST of (500) Days of Summer
Kirja: F. H. Burnett: Salainen puutarha






Mistä tietää, että asiat alkavat mennä vakavaan suuntaan? Suklaan tarve. Kaiken A ja O. Elämässä ei ole mitään muuta kuin minä ja tenttikirjani ja graduni ja graduohjaajani. Ja nyt levyllinen Fazerin sinistä ja kuppi teetä.

Tunnen oloni ihan Kultakutriksi karhujen talossa, kun kierrän huoneesta toiseen ja nukun muiden sängyissä ja luen niiden tuoleissa. Enää ei niin haittaa, ettei minulla ole omaa huonetta täällä, mutta eipä ole tainnut kukaan tulla ajatelleeksi, miten raskasta Kultakutrillakin on, kun koko ajan saa pelätä häätöä! Onneksi tämän talon viisi karhua eivät ole sitä lajia, jotka nostavat puurolautasen tyhjentämisestä äläkän.

Tehokasta

Tylsä iltapäivä käytetty blogin ulkoasun muunteluun. On tämäkin tapa käyttää aikaa.

Ihanaa!

Voi ei, minua hemmotellaan! Anne kehuu ja ylistää ja antoi tällaisen!

Toinen elämä

Vihdoin enemmän aikaa kirjoittaa, ja sekin lähinnä sen takia, että sain jonkin lajin auringonpistoksen eilen rannalla ja nyt on aivan kamala olo: ruoka ei pysy sisällä, väsyttää ja päätä särkee. Olen maannut lähes koko päivän sängyssä lukemassa ja uikuttamassa itsekseni. Nyt odotan jonkinlaista ihmeparantumista, että pääsisin huomenna bussilla Nicosiaan.




Keräsin rannalta simpukoita, vaikka en ole ihan varma mitä niistä voisi väsätä. Ehkä jonkun laatikon kannen liimaamalla? En oikein tiedä, minkälaista materiaalia simpukat ovat ja kuinka helposti niihin saa tehtyä esim. reikiä. Jos keksisin jonkun superhyvän askarteluidean näille, voisin kerätä niitä enemmänkin; ranta on täynnä simpukoita (ja roskia!) ja ainakin tietääkseni näitä saa viedä pois maasta.




Kahdessa simpukassa oli luonnon tekemät reiät. Melkein täydellisen pyöreät! Mikä reiän tekee? Näistä kahdesta saatan tehdä kaulakorun.




Pakko se on täälläkin neuloa. Sukkia, tietenkin.




Työni on kuitenkin hyvin vaikeaa ja vakavasti otettavaa, kuten tämän tehtävän laatiminen, ja vie paljon aikaani.




On täällä silti ihan kivaa. Vielä 1,5 viikkoa jäljellä. Nyt pitäisi vielä olla parempi olo, että voisin lähteä huomenna seikkailemaan muualle maahan (paikka on niin pieni, että välimatkat ovat minimaalisia). Mutta jos huomenna edelleen haluan vain maata sängyllä, pöydällä, lattialla yms., jää matkat matkaamatta.

Etelä

Kirja: Janet Fitch: White Oleander

Matkalla

Kirja: Anne Rice - Interview With the Vampire
Lonely Planet: Cyprus

Maailman kamalin päivä

17-vuotias Ruusu lähti tänään piikille. Kahden kissan menettäminen puolessa vuodessa on ihan liikaa.

Kirjamessujen jälkeen

Neulegraffitia:





Kirjoja:



Tiskirättejä:



Pääsiäistä:

Kaikki, mikä pieleen mennä voi

Heräsin yöllä pamahdukseen. Pamahdus kuului sängystä, kun yksi pohjalaudoista irtosi. Tämän seurauksen amakasin loppuyön jäykkänä sängyssä uskaltamatta liikkua ja näin unia siitä, että koko sänky katkesi kahtia nukkuessani.

Varasin pyykkivuoron vihdoin, mutten jaksanut lopulta pyykätä vaan pinnasin pyykistä. Tahallani. Nyt on kolmet likaiset lakanat ja ties kuinka paljon likaista vaatetta.

Viikonlopuksi tulee vieraita. Minulla ei ole a) aikaa b) energiaa. Väsyttää pelkkä ajatuskin riippumatta siitä, miten ihana vieras on.

Hyviä juttuja:
- huomenna kirjamessut (miinuksena niiden aiheuttama kiire lukemisessa)
- huippuhalvat nappi- ja virkkuukoukkulöydöt sattumalta (miinuksena se, etten kuitenkaan käytä tuon värisiä ja kokoisia ja näköisiä nappeja yhtään mihinkään)
- historialehti tuli postissa (miinuksena se, etten taaskaan ehdi lukea sitä)

Ja eilinen ilta oli ilmeisesti ensimmäinen niistä monista, kun en saanut unta Kyproksen takia. Tympii ja kaikki pielessä.

Tauko lukemisesta

Kirja: Seija Vilén - Mangopuun alla

Välillä tulee olo, ettei jää aikaa omille ajatuksille, kun on niin paljon luettavaa. Useimmiten se on hyvä, mutta nyt aivot huutavat tuuletusta. Kuitenkin huomiseen mennessä pitää lukea Mangopuun alla loppuun ja selata läpi Teemu Mannisen Futurama. Molemmat toki ovat hurjan hyviä ja kiinnostavia teoksia, mutta joskus pitää saada aivoihinkin tyhjiö.

Äsken pidin hengitystauon ja tein loppuun Kyproksen matkapäiväkirjani, jonka tekemisen aloitin maanantaina. Siitä tuli, no, ihan hyvä, mutta en ole myöskään mikään paperityömestari.







Nyt kun tämä on valmis, pitää käsityötarmo keskittää sunnuntain neulegraffitiin. Sain aloitettua sen eilen luennolla, mutta vielä on moninkertainen työ edessä. Onneksi kukat virkkaa todella nopeasti.

Ostoslista

- paksua kartonkia A3
- käsintehtyä paperia (luonnonvalkoista?) A3
- juuttinarua
- kultalankaa

Ette arvaakaan mitä tästä tulee.

Tukossa ja väsynyt

Ei minusta ammatiompelijaa tule, mutta teinpähän ensimmäiset käyttökelpoiset (toivotaan) housut ikinä.


Nyt on taas yksi projekti vähemmän. Mutta ei kai ne kesken lopu. Tahtoisin piakkoin kokeilla huovuttamista; jostain syystä en ole sitä opetellut koskaan.

Sain aamulla tehtyä viimeisen harjoittelun tuntisuunnitelman ja huomenna on viimeinen tunti Norssilla. En oikeastaan pidä ajan kulumisesta. Tuntuu jatkuvasti, että muu kulkee ja minä pysyn paikoillani ja elämä jää elämättä.

Lauantai-ilta

Osa asioista menee myttyyn, osa ei. Saumurit kiroan maailman alimpaan helvettiin ja mummut ylistän ties kuinka korkealle, varsinkin silloin, kun ne tuovat pullaa.

Mutta sainpahan jotain tehtyä.







Tässä olisi vielä työsarkaa ja ideoimista:





Lopussa kiitos seisoo.

Työstöyrityksiä sängyn pohjalta

Kirja: Sylvia Plathin päiväkirjat





Aloitin kevään vieton aivan liian aikaisin. Seurauksena järjetön flunssa. Teetä tulee jo korvista, aivoja särkee ja kurkku on täynnä hiekkapaperia eikä ilma kulje kunnolla. Olen liian laiska mennäkseni lääkäriin.

Viihtyminen on kuitenkin yllättävän helppoa. Olen lukenut mielettömästi, lähinnä Sylvia Plathin päiväkirjoja. Teksti todella vaikuttaa. (Tosin ongelmana on se, etten voi ajatella enää koskaan ketään Sylvia-nimistä kovin vakavasti. Vaarin kanssa samassa huoneessa sairaalassa oli mies, joka alkoi yhtäkkiä huutaa: "Sylvia! Sylvia tule juttelemaan minulle! Sylvia! Olet ollut naisystäväni jo 24 vuotta! Tule juttelemaan!") Kun olen ollut liian väsynyt lukemaan, olen katsonut Gilmore Girlsiä ja näpertänyt kaulahuivia äitienpäivälahjaksi. Tänään yritän saada sen valmiiksi, että pääsen suunnittelemaan kukkaköynnöstä Neulotaan kevät -tapahtumaan ja jatkamaan kukkakynsikkäitäni.




Tänään olen ollut jopa aikaansaava. Laitoin kauhean määrän levymyynti-ilmoituksia huuto.netiin. Pakko päästä tavarasta eroon ja toisaalta saada myös lisää rahaa. Pidän peukkuja, että ihmiset ovat ostotuulella (ja kaipaavat juuri sitä musiikkia, josta haluan päästä eroon).

Nyt kömmin takaisin tuonne vilttien ja vällyjen väliin ja pistän Gilmoren pimatsut pyörimään. Jos saisin vaikka tänä viikonloppuna loppuun tuon huivin ja puoliväliin neulegraffitiköynnöksen (laitan sen Paviljongin ja Matkakeskuksen välisen portaikon kaiteeseen, eli se saa olla aika monta metriä pitkä) ja alkuun uudet housut, olisin riemuissani.

Ja huomio, kolme viikkoa Kyprokseen.

Valintojen mahdottomuus

Musiikki: Travis
Kirja: Jane Austen - Emma
Louise M. Alcott - Naamion takana


Onneksi elämästä voi aina tehdä monimutkaista liialla ajattelulla. Olen useita kuukausia paininut sen kanssa, onko minulla mitään sanottavaa ja jos on, mistä aiheesta. Miksi kirjoittaisin blogia aiheesta, josta miljoona muuta ihmistä kirjoittaa minua paremmin?

Mikä edes on blogini aihe? Ei mitään käsitystä. Ei tätä käsityöblogiksikaan voi kutsua. Sitä paitsi löydän itseni aina vähintään neljän käsityöprojektin keskeltä. En käsitä, miksen voi tehdä yhtä työtä loppuun ja aloittaa sitten seuraavaa. Ehkä olen liian kärsimätön ja huono keskittymään. Tämä vaikeuttaa valtavasti a) tekemistä b) tekemisen raportointia.

Sen verran uutta on kuitenkin auringon alla, että olen kamalan innostunut neulegraffiteista. Perjantai-iltapäivä sujui A:n kanssa ympäri kaupunkia istuskellessa ja punoessa juonia pylväiden ja tankojen menoksi. Saldona oli neljä neulegraffitia: yksi valtava, kaksi peruslaatuista ja yksi ihmeellisen ruma ja piilotettu. Seuraavaksi (ehkä huomenna) pitäisi käydä tarkistamassa, ovatko graffitit vielä paikallaan ja ottaa kuvat niistä talteen.